1. Vasyneina 20 tunnin lennoista paatimme viela samana paivana matkata Cuscoon, 22h paahan. Bussissa rupesi hiukan vasyttamaan ja nukahdimmekin iltakuudelta. Bussissa tarjoiltiin illallinen joskus kahdeksan aikaan. Tarjoilija sai naurua pidatellen herattaa meidat neljasti ennen kuin paasimme omille paikoillemme ja unten maille. Viela aamullakin miesta nauratti ja meita hiukan nolotti!
2. Camino Salkantay-vaelluksen ensimmaisella leirintaalueella, Soraypampassa 3900 metrin korkeudessa, brittilaiset kaverimme seisoivat illalla teltan ulkopuolella ja ihastelivat tahtitaivasta. Hetken kuluttua Adam hihkaisi: "Tytot, tulkaa katsomaan tahtitaivasta. En ole koskaan nahynyt mitaan vastaavaa." Teltan sisapuolella Safi tokaisi vahatellen Sampulle: "Varmaan ihan samanlainen tahtitaivas kun meilla Suomessa, ne ei vaan koskaan oo nahny sellasta." Kun asuimme teltan ulkopuolelle ja suuntasimme katseet kohti taivasta selvisi meille ettei pojat liioitelleetkaan. Tahtitaivas oli kuin photoshopattu. Ei sita oikein voi sanoin kuvaillakaan... ja taas oli holmistynyt fiilis!
3. Vaelluksen kolmantena paivana Sampulle iski vatsatauti, minka takia han ei kavellytkaan sina paivana. Sen sijaan Samppu sai kyydin toisen paivan lounaspaikkaan, jossa han paatti ottaa tirsat keskella nurmea. Paikkarit tosin loppuivat hassuun heratykseen kun kanat kaivoivat Sampun paan vieressa ollutta kakkapussia (wc-paperia, hiilitabletteja, maitohappobakteereja ja fantaa sisaltanytta vatsatautihataapupussia). Samppu onnistui nukahtamaan uudelleen. Seuraavan heratyksen jarjestivat kylan yksi ja kolme vuotiaat pojat, kaivelemalla samaista kakkapussia(nimi "kakkapussi" johtaa juurensa huonosta huumoristamme).
4. Kolmen vaelluspaivan jalkeen koitti vihdoin pesun aika. Paasimme kylpemaan lampimiin lahteisiin Santa Teresan kaupungin lieppeille. Yhdessa altaassa puljaavat pikkutytot tulivat tekemaan tuttavuutta kanssamme. Kymmenenvuotias tytto esitteli itsensa Estefanïaksi, jonka jalkeen han naama vakavana kysyi Safilta "Synnyitko sa hiukset paassa?"
5. Machu Picchu-alueen sisapuolella ei saanut syoda eika juoda mitaan. Niimpa pidimme evastaukoa portin ulkopuolella ja keskustelu johti Inkoihin. Adam, joka ei ehka ole penaalin teravin kyna, rupesikin pohdiskelemaan Inkoja oikein toden teolla. Keskusteltuamme Inkojen uskomattomista rakennustaidoista Adam totesi mietteliaana: "The Inkas were great businessmen!" johon vasynyt ja huonovointinen Patty tokaisi sydamensa pohjasta "WHAT THE FUCK DOES THAT HAVE TO DO WITH ANYTHING?!" Sympaattisen ja kiltin Pattyn suuhun kovin huonosti istuva tokaisu teki tilanteesta entista hauskemman.
6. Cuscosta lahdettaessamme kavelimme kohti bussiterminaalia. Terminaalin ulkoseinama on tavanomaisesti eri ruokakojujen tayttama. Ruokakojuista myyjat huutelevat tarjouksiaan ja yleensa niihin vastaamme kohteliaasti "No gracias!" (ei kiitos), kuten tallakin kertaa. Iakas rouva tarjosi meille voileipia johon Safi kohteliaasti vastasi kieltavasti. Rouva ei tosin hyvaksynyt vastausta, vaan laimaytti Safin rinkkaa ja huudahti "SIIIIII" (kylla). SIIS MITA IHMETTA?! Kuka missaan ikina tekee noin..?!
7. Limaan saavuttuamme paatimme tappaa aikaa odotellessamme seuraavan bussin lahtoa terminaalin viereisessa ostoskeskuksessa. Uuden vatsataudin pelossa paatimme suunnata kansainvalisin hygieniasaannoksin varustettuun McDonald´siin. Nauttiessamme ruuastamme kaikessa rauhassa pieni poika alkoi juosta poytamme ympari. Kahden kierroksen jalkeen han paatti pysahtya ja nappasi Sampun ranskiksia, kuin ne olisivat hanen omiaan. Akkia jostain syoksyi paikalle pojan aiti, joka pyyteli tuhannesti anteeksi ja raahasi pojan tiehensa. Ja taas ihmetytti... Samppu menetti ruokahalunsa kun taas Safi rohkeasti pisteli hipeloidyt ranskikset poskeensa. Eihan ruokaa nyt hukkan saa heittaa!
8. Turkkilaisen ravintolan tuntua meille tarjosi hostellin vaki. Hintaan kuuluvaan aamiaiseen meille ilmoitettiin kuuluvan papaya-mehu/kahvi/tee seka leivat marmelaadilaa. Seuraavana aamuna tarjoilijaneiti halusi tietaa mita mehua haluamme aamiaisella nauttia. Ihmeissamme kysyimme, mita hanella on tarjottavana. Tytto siihen vastasi etta hanella on ainoastaan tarjota papaya-mehua... eli tarjottiin olematonta...hyva juttu!
9. Perulaislapset ovat herattaneet meissa ihmetysta useammin kuin kerran. Istuimme toissapaivana kadun reunalla nauttien varjosta kun pikkupoika pollahti eteemme. Kolmevuotias oli erittain suloinen ja hassu...kunnes. Poika alkoi nostella paitaansa ja sanomaan "panza" (maha), jonka jalkeen han osoitti Sampun mekon verhoamaa vatsaa ja pyysi Samppuakin nayttamaan vatsansa. Pettyneena siita ettei Samppu alkanut nostelemaan mekkoaan keskella katua, poika meni istumaan Sampun selan taakse. Selan takana poika keksi sen olevan hassua, etta han vetaisee Sampun bikinin ylaosan auki. Lukuisista kielloista huolimatta poika jatkoi biksujen aukomista ja jouduimme pakenemaan paikalta! Nuorisossa on tulevaisuus...
10. Perun hanavesi on juomakelvotonta ja eilen aamiaisella rupesi tekemaan mieli vetta mehun lisaksi. Odotellessamme paahtoleipiamme Safi paatti kipaista viereiseen kauppaan ostamaan vetta. Odotellessaan miesmyyjan tuovan pyydettya vetta kaupan takahuoneesta laahusti esiin vammainen, yksisiipinen papukaija. Safi koki sympatiantunteita papukaijaraukkaa kohtaan. Sympatiat tosin havisivat nopeasti silla hetkella kun papukaija laahusti Safin vasemman jalan eteen, avasi suunsa ja naykkaisi taman jalkapoytaa. Kaupan myyjat eivat olleet moksiskaan ja huiskaisivat vain papukaijaa sivummalle. Jopa elaimet ovat tassa maassa vinksahtaneita!
Tassa teille positiivinen yleiskatsaus matkastamme ja eritoten perulaisesta kulttuurista!
