Matka alkoi lupaavasti, kun Sampun rinkka ei ilmestynytkaan hihnalle Liman lentokentalla. Rinkkaa tosin toimitetaan hostellillemme paraikaa, toivottavasti kaikki kimpsut ja kampsut ovat tallella. Ennen kaikkea patkikset, jos vaikka iskee nalka (no ei, tuliaisiksi ne ovat).
Hostelli ei ollutkaan, krhm, viiden tahden arvoinen. Vahan saattaa tulla yolla vilu ja horros. Koitetaan valttaa hypotermia lammitamalla toisiamme! Taa on sita reppuselkareissailua nyt sitte...
Sunnuntaina lahdemme vaeltamaan kohti luvattua maata, Machu Picchua. Edessa on viiden paivan vaellus, jonka aikana yovymme teltoissa ja elamme luonnon armoilla. Jos ravintolan pitajaa on uskominen, saatamme tuntea lunnon jumalien voiman nahoissamme Inkojen maille astuessamme, saa nahda!
Tahan asti olemme kohdanneet: hyvin halattavan nunnan (se oli niin lutuinen rukoillessaan lentokoneessa), naisen, joka osasi antaa ymparipyoreita neuvoja taksin valitsemisen suhteen (ei sellasta pienta, mut ei liian isoakaan. Valitkaa sellainen taksi jossa on vanha kuljettaja, muttei mitaan ikaloppua. Missaan nimessa ei nuorta ainakaan! Taksin varilla ei valia, kunhan se ei ole rupunen...jne) seka bussivirkailijan jonka mukaan heidan(luksusbussinsa) oli kaikista busseista halvin vaihtoehto, MAKSETTIIN 60 EUROA, EI OLLUT!
Noin muuten kaikki jees, ihan kun oltas kotiin tultu! IHANAA! :)
Cusco nain iltasalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti