Varaslähtö opiskelijaelämään ja miellyttävää merivettä

Terpat Karibianmerelta!

Melkein missattiin botski paratiisisaarille tyhmaa tyhmyyttamme. Kulkuneuvoksi oli mahdollista valita joko nopea superbotski (n. 50 min matka) tai hidas matelija-alus (n. 4 tuntia). Koska hintaeroa oli huimat 3,5 euroa, paatimme valita hitaan matelija-aluksen. Kukapa ei olisi toiminut samoin meidan kalsongeissa?

Varsinainen paamaara oli siis Playa Blanca, Barún saarella. Matkan varrella pysahdyimme kuitenkin eraassa 27 saaren saariryhman (Islas del Rosario) turistirysassa. Jo valmiiksi pieni saari oli rajattu niin, etta puolta saaresta peitti koyha versio Sea Lifesta ja turistit saivat tormailla keskenaan kutakuinkin tuhannen nelion alueella. Hiekkaranta oli noin 4 metrin pituinen. Tunnin visiitti saarella tuntui ikuisuudelta ja pakokauhu iski jo viiden minuutin kohdalla. Selvisimme kuitenkin jalleen kerran hengissa!

Playa Blancalla meita vastaanottamassa oli koko saaren kaupustelijat, muun muassa tokkaamassa osteria kateen heti veneesta ulos astuttaessa. No gracias, ei kiitos, oli paivan suosituin fraasi. Onneksi botskin hintaan sisaltyi ruokailu, silla pian selvisi, etta iso seteli oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Siina sitten itkettiin 50 000 piippia (valuutan saatte itse arvata) koyhempina. Paatetty oli kuitenkin, etta rannalle jaadaan, jotenka paatimme selvita kuin Robinson Crusoet konsanaan. Loppuajan nautimme meren antimista purkkitonnikalan muodossa. Mutta hei, riitti meilla rahaa suolakekseihinkin! Wuhuu! Opiskelijaelama alkakoon!

Kun muurahaiset aka turistit vahitellen katosivat rannalta, naytti saari todellisen lumonsa. Riippumattoja yosijaksi tarjoava Poitsu teki meihin vaikutuksen hyvilla liikemiehen taidoillaan ja paatimme yopya hanen majapaikassaan. Majapaikka osoittautui viihtyisaksi ja porukka, joka koostui suurimmaksi osaksi argentiinalaisista, mukavaksi. Bonuksena rannan laheisyys: noin 20 askelta riippumatosta kristallinkirkkaaseen kylpyveden lampoiseen Karibianmereen.

Pian selvisi, etta poitsun suuret liikemieslahjat kumpusivat suuresta rakkaudesta Safiin. Jalleen koimme tulisia tunteita ja rakastumista ensi silmayksella seka aiheutimme sarkyneita sydamia vastakaiun puutteessa. Taysin samalaisen skenaarion saimme jo kokea kerran aiemmin Máncorassa, kun israelilainen poika rakastui niin tulisesti Samppuun, etta paatti muuttaa seuraavan paivan bussilippunsa hamaan tulevaisuuteen. Siita ei tietysti muuta seurannut kuin harmia.

Poitsu (joka muuten ainakin kertoi olevansa Euroopassa tunnustettu runoilija) naytti meille ystavallisesti saarta, johdatti meidat "privaattirannalleen" ja teki meille ilmaiseksi hippiletit samalla kun tunnusti Safille syvaa rakkauttaan. Han myos oli valmis lahtemaan mukanamme Eurooppaan, muuttamaan Safin kanssa Brysseliin ja olemaan Safin lapsien isa. Lapsia Poitsulla oli jo entuudestaan muutama eri puolilla Eurooppaa.

Hyvin sujuneen illan jalkeen koitti yo, joka sai jokseenkin kauhuelokuvamaisia piirteita, ainakin Safin osalta (unenlahjat saastivat Sampun kammottavuuksilta). Nukkumaanmentaessa Samppu simahti kuin pikkulapsi kokonaisen kinkun syotyaan ja Safi jai odottelemaan Nukkumatin saapumista. Nukkumatin sijaan telttaan hiipparoivat kaksi miesta metrin kokoisten viidakkoveisten kera. Koska oli pimeaa, miehet hiippailivat aanettomasti hiekassa eika Safi osannut erottaa mustaa mustasta, pelkasi han henkensa edesta jalleen kerran. Aamulla vasta selvisi, etta "rosvot" olivatkin olleet hotellin omistaja ja jo lukijoillekin tutuksi tullut Poitsu. Safille jai matkamuistoksi paratiisisaaren yosta sydamentykytyksia koko loppuiaksi.

Seuraavana paivana Poitsu rupesi olemaan jo vahan turhankin rakastunut ja paatimme lahtea pakoon mita pikimmiten nopealla ratsulla (botskilla). Nopean superveneen hyotypuolena oli nopeus, haittapuolena tasaisin valiajoin veneen tormatessa tarpeeksi suurehkoon aaltoon suihkuava merivesi, joka kasteli meidat kauttaaltaan. Onneksi perilla ei odottanut virkistava suihku vaan kuumaakin kuumempi aurinko, joka kuivasi sen minka kesa kasteli. Tonnikalaoljyt, merisuolat ja rantahiekat elivat ihollamme onnellista yhteiselamaa aina Santa Martaan asti, joka oli matkamme seuraava kohde.

Taytettyamme vatsamme muullakin kuin opiskelijaruualla kavimme hakemassa kimpsut ja kampsut, hyppasimme overikalliiseen bussiin ja suuntasimme kohti Santa Martaa. Bussin kuski oli niin ystavallinen, etta sanoi meille heti matkan alkaessa, etta nukkuminen on kiellettya. Kiitoksia tasta! (Nukuttiin sitten kummiskin...)

Ensimmaisesta paivasta Santa Martassa nautimme kuumuudesta huolimatta, kunnes Safille iski elamansa vatsatauti (ns. caca loca, google translate auttaa tarvittaessa!). Suunnitelmat meni uusiksi, silla vessan laheisyys muuttui ratkaisevaksi tekijaksi, mutta huomenna paasemme onneksi toivottavasti jo takaisin tien paalle. Ihmeparantumisesta saamme kiittaa (antibiootteja) kolumbialaishipin tekemaa curación, parannusta. Parannukseen sisaltyi yrttivetta, erilaisia paineluja, puhalteluja, kivi otsalla seka laulua. Sampun paivia on viihdyttaneet perulainen viisikko. Mukavia heppuja, tarjosivat ruokaakin. Saimme kunnian olla ensimmaiset suomalaiset, joiden kanssa he ovat lounastaneet. CHECK!

Nyt kadulta kantautuu kunnon marssimusiikki ja palamme halusta liittya joukkoon. Fiestas del Mar on homman nimi, elikka fiesta fiesta, no más siesta!

Kuulumisiin kaiffendaalarit!

Luulimme saapuvamme paratiisiin. Saavuimmekin helvettiin...

Nain kattelyssa haluamme hiukan avata edellisen blogipaivityksemme otsikkoa. Otsikko "Haluatko miljonaariksi - tule Kolumbiian" viittasi siis takalaiseen rahayksikkoon, pesoihin. Yksi dollari on pesoissa 1900, joten pankkiautomaatilla olo on kuin multimiljonaarilla.

Kaivostyolaisten lakko ei ollutkaan lakko, joka meille tosin selvisi kun jo olimme varanneet ja maksaneet lentolippumme Calista Cartagenaan... Pikkusen potutti! Calin hostellin tyontekija osasi meille selventaa asiaa. Kaivostyolaiset olivat uhanneet lakolla, jonka johdosta bussiyhtiot paattivat pelata varman paalle eivatka ajaneet valia Cali-Medellín. Medellín jai siis nakematta, mutta saimmepa tutustua Caliin ja jai enemman aikaa rannalla nautiskeluun.

Vaikka kotisuomessa ja kotiecuadorissa meita kovin Kolumbialla peloteltiinkiin, osoittautuivat pelot aiheettomiksi. Cali yllatti meidat puhtaudellaan, lansimaalaisuudellaan ja vaarattoman miellyttavalla ilmapiirillaan. Calista loytyi niin muodikkaita pikkuputiikkeja kuin monipuolista kulttuuritarjontaa. Calin ostoskeskus Chipichape, toiselta nimeltaan Silicon Valley, oli valtava ja tarjonta monipuolisempaa kuin Suomessa.

Calin naisista teille sen verran etta kylla on jengilla saakelinmoiset daisarit ja peba! Tama ei ole vale, eika myoskaan ole tapahtunut Jumalan tahdosta. Moni nainen siis kay veitsen alla uhmaamassa painovoimaa kohentamalla strategisia osiaan. Neidit nayttivat meidan silmiimme lahinna Barbie-nukeilta, eli jarin kammottavilta. Se niista kuuluisan kauniista Calilaisista. Mutta pojat, jotka tata kuitenkin luette ja jotka tykkaatte isoista keuhkoista ja mehevista kinkuista, akkilahdolla Caliin!

Ecuadorissa lihotut laskit on nyt sitten tanaan karistettu kertaheitolla keppihelvettiin, ainakin melkein. Kiipesimme nimittain Calin kaupungin pohjoisosaa reunustavalle kukkulalle katsomaan Tres Crucesia (kolmea ristia) ja kauniita maisemia. Huipulle kavuttuamme meille tosin selvisi, etta kauniit maisemat jaivat lahes kokonaan pilvien ja kaupungin saasteiden peittoon. Ylhaalta loytyi onneksemme toisenlaisia kauniita maisemia silmiemme iloksi. Paikka oli taynna ylaosattomissa aamupuntilla olevia paikallisia adoniksia, PAIVA PELASTETTU!!!! Joten naiset, akkilahto kolmelle ristille ihailemaan leikkelematonta, vallan naturellia mieskauneutta!

Koska matkustajat, joiden blogia paraikaa luette, olemme me (Samppu ja Safi), pitaa aina jotain outoa sattua ja tapahtua. Kanssamatkustajista olemme kerran jos toisenkin repineet aimokaupalla hupia! Jaksossa Kolumbia ensimmaisena outojen ihmisten listalle paasevat hostellimme erikoismiehet. Naurua herattivat niin yksinainen pohjoisamerikkalainen elakelaismies pervoine keskustelunaiheineen ja loputtomine monologeineen kuin lievasti "autistinen" askartelijamies. Hanen intohimonsa olivat klassinen musiikki ja leikelehtisten askartelu. Kokoelmasta loytyi jo kolme valmista teosta, joista yksi oli "Suurimmat saveltajat kautta aikojen". Nyt tekeilla oli "Kolumbian setelit ja kolikot lapi historian". Siella han askarteli innoissaan kuin kolmevuotias kerholaispoika. Kyseinen askartelijamies osoittautui hostellin omistajaksi, joten pidimme naurut vahassa.

Kiipeilyn lisaksi olemme tanaan nousseet korkeuksiin lentokoneen kyydissa. Calista Bogotaan ja Bogotasta tanne Cartagenaan. Otsikko viittaa trooppisen kuumiin olosuhteisiin, joihin emme oikein olleet osanneet varautua. Olo on kuin helvetissa ja taalla on olevinaan kylma nain iltasalla, 28 astetta. Huomiseksi luvassa viileaa 35 asteen porotusta, kiva!

Huomenna onneksi luvassa viimainen (kiimainen) venematka Cartagenan edustalla oleville paratiisisaarille, joten meista ei kuulu mitaan pariin paivaan. Myo naatiskellaan!  

Terppaleiskis kamuset, pitakaa kivaa!     

Haluatko miljonääriksi - tule Kolumbiaan!

Hellurei ja hellat tunteet! Suomi-Liisat taalla taas! 

Takana hulppeat, krhm ainakin jokseenkin, nelja viikkoa rakkaassa luvatussa maassa - Ecuadorissa. Luvatusta maasta vahan raportoitavaa - aika kului lahinna perheiden ja ystavien kanssa riehuessa. Niin hyvassa kuin pahassa. Suurimmat tapahtumat olivat Sampun viidakkoreissut ja yhteiset dokureissut. Ei niista sitten sen enempaa, hehheh.

Eilen aamulla seikkailu jatkui kohti Kolumbiaa. Kuten meilla tapana, mikaan ei tietysti mennyt niin kuin Stromsossa... Aamun ensimmainen bussi (7.15) oli taynna, joten Samppu joutui seuraavaa bussia odotellessa syomaan aamiaista toistamiseen. Seuraava karsivallisyytta koetteleva etappi oli kahden tunnin bussimatka, joka venyikin yllattaen neljan tunnin matkaksi, tuntemattomista syista.

Paastiin kuitenkin turvallisesti satamaan (Kolumbian rajalle) ja ohitimme menestyksekkaasti seka maastamuuton etta maahanmuuton. Hyva tytot! Matkassa mukana ollut valkoinen jauhe ei siis selvastikaan ollut sita kuuluisaa kokaiinia. ;)

Kolumbiassa matka jatkui Ipialesista Caliin yhta onnekkaissa merkeissa. Kahdeksasta yhdeksaan tunnin bussimatka kestikin kevyet 12 tuntia. Turvallisuudestamme huolehtivat lukuisat poliisipartiot, jotka matkan varrella tarkistivat niin passeja, laukkuja kuin bussin yleiskuntoa. Lisaksi matka eteni muiden yobussien kanssa karavaanissa, etteivat viidakon yliystavalliset guerilla-sotilaat paasseet meita tervehtimaan. (Huom. "noudatimme" kaikkien ystavallisia neuvoja ja otimme heti alkuun yobussin. Alkaa mammat suuttuko siella kotona!) Mut hei, hengissa ollaan!

Muutenkin niin turvallisen tuntuisen bussimatkan mausteena toimi iki-ihana kauhuelokuva The Midnight Meat Train. Suosittelemme valttamaan, ainakin yobussimatkoilla Kolumbian eramaassa!

Saavuimme lopulta hengissa ja uuvuksissa Calin bussiterminaaliin, josta matkan piti jatkua aamuviidelta Medellíniin (Kolumbian plastiikkakirurgiakeskukseen aka tissimekkaan). Koska olemme maanosassa, jossa mikaan ei ikina koskaan milloinkaan toimi niin kuin pitaisi, matkamme pysahtyi kuitenkin kuin seinaan. Talla kertaa syyna oli kaivostyolaisten lakko ja siita syysta suljettu tie. Tulipa siina aamuviidelta sopivasti vedettya vahan hernetta nenaan.

Kello kuudelta paatimme, etta nyt saa terminaalitorkkuminen riittaa ja suuntasimme kohti Lonely Planetin suosittelemaa reppureissaaja-hostellia, hostelli Iguanaa. Paasimme huoneeseen ja Safin tapettua mojova torakka, paasimme vihdoin myos unten maille.

Nyt lahdetaan seikkailemaan Caliin, joka on myoskin kuuluisa kauniista "luomunaisistaan", ja pohdiskellaan jatkuuko matka ilma-, maa-, vai meriteitse. Okei, ei merta mailla halmein, mutta kuitteski, pidetaan kaikki mahdollisuudet avoinna!

Jos meista ei hetkeen kuulu mitaan, se johtuu joko siita, etta olemme kadonneet Kolumbian yoelaman humuun rumbaamaan tai sitten FARCkusotilaat ovat kidnapanneet meidat. Jompi kumpi. Tú tranqui que yo drinki!

Kuulemisiin ja koitetaan noudattaa blogistakin jo tutun Adamin jalleen ikiviisasta neuvoa ja koittaa valttaa valkoisten jauheiden, sokerin ja kokaiinin, sekoittamista keskenaan iltapaivateella!