Hellurei ja hellat tunteet! Suomi-Liisat taalla taas!
Takana hulppeat, krhm ainakin jokseenkin, nelja viikkoa rakkaassa luvatussa maassa - Ecuadorissa. Luvatusta maasta vahan raportoitavaa - aika kului lahinna perheiden ja ystavien kanssa riehuessa. Niin hyvassa kuin pahassa. Suurimmat tapahtumat olivat Sampun viidakkoreissut ja yhteiset dokureissut. Ei niista sitten sen enempaa, hehheh.
Eilen aamulla seikkailu jatkui kohti Kolumbiaa. Kuten meilla tapana, mikaan ei tietysti mennyt niin kuin Stromsossa... Aamun ensimmainen bussi (7.15) oli taynna, joten Samppu joutui seuraavaa bussia odotellessa syomaan aamiaista toistamiseen. Seuraava karsivallisyytta koetteleva etappi oli kahden tunnin bussimatka, joka venyikin yllattaen neljan tunnin matkaksi, tuntemattomista syista.
Paastiin kuitenkin turvallisesti satamaan (Kolumbian rajalle) ja ohitimme menestyksekkaasti seka maastamuuton etta maahanmuuton. Hyva tytot! Matkassa mukana ollut valkoinen jauhe ei siis selvastikaan ollut sita kuuluisaa kokaiinia. ;)
Kolumbiassa matka jatkui Ipialesista Caliin yhta onnekkaissa merkeissa. Kahdeksasta yhdeksaan tunnin bussimatka kestikin kevyet 12 tuntia. Turvallisuudestamme huolehtivat lukuisat poliisipartiot, jotka matkan varrella tarkistivat niin passeja, laukkuja kuin bussin yleiskuntoa. Lisaksi matka eteni muiden yobussien kanssa karavaanissa, etteivat viidakon yliystavalliset guerilla-sotilaat paasseet meita tervehtimaan. (Huom. "noudatimme" kaikkien ystavallisia neuvoja ja otimme heti alkuun yobussin. Alkaa mammat suuttuko siella kotona!) Mut hei, hengissa ollaan!
Muutenkin niin turvallisen tuntuisen bussimatkan mausteena toimi iki-ihana kauhuelokuva The Midnight Meat Train. Suosittelemme valttamaan, ainakin yobussimatkoilla Kolumbian eramaassa!
Saavuimme lopulta hengissa ja uuvuksissa Calin bussiterminaaliin, josta matkan piti jatkua aamuviidelta Medellíniin (Kolumbian plastiikkakirurgiakeskukseen aka tissimekkaan). Koska olemme maanosassa, jossa mikaan ei ikina koskaan milloinkaan toimi niin kuin pitaisi, matkamme pysahtyi kuitenkin kuin seinaan. Talla kertaa syyna oli kaivostyolaisten lakko ja siita syysta suljettu tie. Tulipa siina aamuviidelta sopivasti vedettya vahan hernetta nenaan.
Kello kuudelta paatimme, etta nyt saa terminaalitorkkuminen riittaa ja suuntasimme kohti Lonely Planetin suosittelemaa reppureissaaja-hostellia, hostelli Iguanaa. Paasimme huoneeseen ja Safin tapettua mojova torakka, paasimme vihdoin myos unten maille.
Nyt lahdetaan seikkailemaan Caliin, joka on myoskin kuuluisa kauniista "luomunaisistaan", ja pohdiskellaan jatkuuko matka ilma-, maa-, vai meriteitse. Okei, ei merta mailla halmein, mutta kuitteski, pidetaan kaikki mahdollisuudet avoinna!
Jos meista ei hetkeen kuulu mitaan, se johtuu joko siita, etta olemme kadonneet Kolumbian yoelaman humuun rumbaamaan tai sitten FARCkusotilaat ovat kidnapanneet meidat. Jompi kumpi. Tú tranqui que yo drinki!
Kuulemisiin ja koitetaan noudattaa blogistakin jo tutun Adamin jalleen ikiviisasta neuvoa ja koittaa valttaa valkoisten jauheiden, sokerin ja kokaiinin, sekoittamista keskenaan iltapaivateella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti