Paivakannit menivat sivu suun, mutta pyoraily sujui yllattaen siitakin huolimatta. Isla Bastimentoksen Old Bank kylanpahanen muuttui huomaamattamme kodiksi ja tulimmekin viettaneeksi siella enemman aikaa kuin missaan muualla. Rappioelamantapa kolahti kotiin!
Suomi-Liisat ovat nyt virallisesti sukelluskelpoisia valioyksiloita! Jotakuta hullua saimme siis huijattua, koska Open Water Diver Certificate on nyt takataskussa ja Suomen koralliriutat odottavat meita trooppisine kaloineen (haukineen)! Kurssi oli osasyy siihen, miksi jaimme nautiskelemaan saaren rappioitumisesta niinkin pitkaksi aikaa.
Lahtolaskenta kotimatkalle alkoi, kun ylitimme rajan supermatkamme viimeiseen kohdemaahan - Costa Ricaan. Miljoonan bussivaihdon ja ihmeellisten pyhapaivaaikataulusta johtuvien liian pitkien odotusten jalkeen saavuimme Manzanillon rantakylaan. Rappiosta ei ollut tietoakaan tassa Karibianmeren paratiisirantakylassa, vaikka onkin kuulemma rakkaan Old Bankin "twin city".
Manzanillon hostellia pyorittivat tilapaisesti hollantilais-australialainen ituhippipariskunta, joka oli pyoraillyt lahes koko maailman ympari omin katosin naperrellyilla bambupyorilla. Hollantilaisnainen oli yrttejen lisaksi kasvatellut myos omaa karvatarhaa kehollaan, jota yhteistuumin ihastelimme. Emme kehdanneet kysya johtuiko sheivaamattomuus jonkin sortin vakaumuksesta (feminismista) vaiko puutteellisista hygieniatiloista matkan varrella. Analyysimme lopputulos on se, etta ituhippielama oli vienyt mennessaan... Naisen naturellista olemuksesta inspiroituneina paatimme kuitenkin ottaa mallia ja ryhtya tissiliivittomaan lahtolaskentaan. Loppumatkamme kuvatarjonta tulee siis koostumaan pitkalti torrottavista tisseista ja nakyvista nanneista!
Manzanillon hostellin vaki oli mukavan intiimi ja viihtyisa joukkio. Tapasimme myos matkamme ensimmaiset paraguaylaiset(!) ja taten myos ensimmaiset Paraguayn laidunmailla marehtineet yksilot. Ihanat heput, jotka niin laulattivat kuin naurattivatkin meita yomyohaiseen. Seuraava Tour de Latino Amerikkamme tulee nain ollen sittenkin alkamaan poikien kotikulmita, maagisilta marehtimismailta, silla suunnitelmanamme on ryostaa heidan hippipakunsa, jolla he nyt taittavat matkaa USA:sta Tierra del Fuegon (hevonperse, Argentiinan etelanapa) kautta kotia.
Rannikkoelama paattyi laiskiaisiin ja apinoihin vapaaehtoisten pyorittamassa elaintenpelastuskeskuksessa. Jouduimme hillitsemaan hyppysiamme ja pitamaan reppumme visusti kiinni, ettemme vain vahingossa tulleet ryostaneeksi maailman suloisimpia elaimia, laiskiaisia, ja paria hyperaktiivista apinaa. Safi tunsi olonsa turhankin kotoisaksi, ihan kuin sisarusten seurassa olisi ollut, apina-aitauksessa. Apinoita tuli bongattua muutenkin pyorareissulla tienvarrella, yhteensa 13 kappaletta. Laiskiaiset sen sijaan olivat piiloutuneet meilta. Haisimme varmaan liian pahalta, suihkuttoman hippielamamme jaljilta, silla koko muu hostellin vaki oli laiskiaisia tienvarsilta ja metikosta bongannut. Suomi-Liisat jattivat Manzanillon tyytyvaisina, mutta katkerina.
Matka jatkui Turrialban rafting-kaupunkiin, jalleen miljoonan bussivaihdon jalkeen. Hostelli taalla vetaa vertoja mille tahansa Hilton-hotellille (ei ironiaa!) ja olo on jopa jokseenkin sopimaton kaikessa rintaliivittomyydessamme ja hienhajussamme. Ehka olisi taas tanaan suihkuttelun aika, sirilimpsis!
Tanaan lahdimme naku-uintiyritykselle Costa Rican villiin lanteen (itaan), kauniille vesiputouksille. Naku-uintiyritys sai tosin paskaisen lopun, kun uimapaikan olivat vallanneet takalaiset nuoret herrat. Pojat eivat suostuneet poistumaan paikalta kun heille kerran aloimme juttelemaan ja paadyimme lopulta kavelemaan heidan kanssaan yhtamatkaa takaisin sivilisaation pariin. Paskanhajuisuus siis jatkuu ja naku-uinnit siirtyvat tulevaisuuteen. Toivottavasti emme joudu odottamaan Suomeen asti.
Nyt menemme huljuttamaan liejukerroksemme ja suuntaamme unten maille. Huomenna laitetaan meinaan heti aamusta sukellustaidot testiin, silla paasemme vihdoin raftaamaan! Kyseinen rafting-joki on muuten kuulemma maailmankuulu, joten odotukset ovat korkealla!
Ei muuta kuin "pura vida", kuten huomattavasti panamalaisia mukavammat takalaiset tapaavat sanoa joka tilanteeseen!
kuulostaa niin ihanalta tää teidän matka! :D saffe sust on vihdoin tulossa oikea hippi, welcome to join the club<3
VastaaPoista