Vuoristoilma tuntui mukavalta vaihtelulta kaiken kuumuuden jalkeen. Saavuimme Boqueteen miljoonan eri bussimatkan, ja suunnilleen kaksi miljoonaa dollaria koyhempina, jalkeen. Heti kattelyssa jouduimme hostellin metsastysreissulle. Kaupungissa oli meneillaan Jehovantodistajien vuosikokous (tai joku vastaava) ja kyla oli pullollaan vakea joka maailmankolkasta. Juostuamme ja soiteltuamme lapi joka hostellin, loysimme vihdoin vapaan huoneen. Huoneen plussana toimi hanasta aikuisten oikeasti tuleva kuuma vesi!
Seuraavana paivana loysimme vihdoin Panaman lumon. Paatimme saastaa rahaa ja lyoda sata karpasta yhdella iskulla, joten vuokrasimme skoban. Se ei tosin kaynytkaan ihan noin vain. Skootteriliikkeen omistajat eivat halunneet vuokrata meille skootteria pelkalla Safin ajokorttikopiolla. Ajokortin puuttumista selitettiin Ecuadorissa kayneella "ryostolla". Tosiasiassahan ajokortti siis lepailee Suomessa Johanna-aidin yopoydan laatikossa. Kahden poliisilaitoskaynnin ja yhden liikennevastaavalle soitetun puhelun jalkeen suostuivat skobaliikkeen omistajat vihdoin vuokraamaan meille menopelin. Safin hymy levisi korvasta korvaan kun paasi huristelemaan pitkan tauon jalkeen. Samppu istui pelkaajan penkilla maisemista nauttien.
Ajelimme ympari suloisia, metsan reunustamia vuoristoteita aurinkoisessa saassa. Pysahdyimme niin Liisa ihmemaassa tyyliseen puistoon kuin horppaamaan elamamme parhaat kahvit vuorenrinteella sijaitsevaan nakoalakahvilaan. Tie Sampun ja Safin sydamiin kay tunnetusti kahvin kautta!
Toimme aurinkoisen saan tullessamme Bocas del Toron saaristoon. Majoittauduimme Isla Bastimentoksen saarelle, hostelli Yemanjaan. Paratiisin tuntua hiukan hairitsivat saaren alyton roskaisuus ja erilaiset paskan hajut. Paakadulta (kylan ainoalta kadulta) merelle tai metsaan pain poistuessa hajut onneksi halvenevat. Koska matkan loppu rupeaa jo uhkaavasti haamottamaan paatimme repaista oikein olan takaa ja lahtea tutustumaan merenalaiseen maailmaan markapukuihin ja "kaasu"tankkeihin sonnustautuneina. Olimme muuten kerrassaan hupaisa naky! Innostuimme sukeltamisesta niin paljon etta olemme paattaneet kayttaa loppubudjettimme Nemon etsimiseen! Hiukan opiskelemisen jalkeen uppoamme huomenna jalleen merten syvyyksiin. Jos saamme jotakuta oikein KUNNOLLA hoynaytettya saamme hyvassa lykyssa matkaamme mukaan Open Water Certificaten, joka sallii meidan honojen hukkua kaksistaan 18 metrin syvyyksiin myos Suomen valtaisilla koralliriutoilla pallokaloja (haukia) ihastellen. Etta silleen!
Hauki on kala!
Kuten tiedatte, rakkaat lukijamme, olemme kovemman luokan sporttimimmeja. Meilta luonnistuu niin suklaus kuin lainelautailu, trekkaus kuin lintubongailu. Olemme kuitenkin vihdoin, suurten ponnistelujen jalkeen, onnistuneet loytamaan myos meille sopimattoman superlajin: kajakoinnin. Useamman niskaspasmin, hyokyaaltoja vastaan kamppailun ja lahelta piti hengenlahto tilanteiden jalkeen loysimme oman privaattirantamme vastakkaiselta saarelta. Uskomaton kilometrin pituinen matka taittui meilta maailmanennatysajassa, reilussa tunnissa. Siksak-kuvio on nyt tullut tuttuakin tutummaksi ja koordinaatiokykyego (lisatkaa sanakirjaan, googlesta ei tata sanaa loydy!) kokenut jarisyttavan kolauksen!Saarlotta "en ma mitaan aurinkorasvaa tarvii" Virri sai tuntea, sananmukaisesti, nahoissaan aurinkojumalten vihan. Neiti palasi rantareissulta kaksivarisena. Etupuoli punainen ja takapuoli valkoinen, HYVA TYTOT! Tanaan olemme odottaneet auringon pilvipeitteesta esiin tulemista, mutta turhaan. Aurinkojumalat eivat ole viela leppyneet, joten aurinko pysyy visusti pilvessa (kuten monet muut nailla saarilla)!
Rappio Karibialla jatkuu aurinkoa odotellessa ja turistisesti fillaroidessa ympari Isla Colónia, saariryhman paasaarta.
Pitakaa itsenne miehina, me jatkamme paivakannin merkeissa ja koitamme paasta elossa kotia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti