Suomi-Liisat Ihmemaassa: Virsilaulua Palominojoella!

Tersmankaikkuli ja kaetkin kukkuu!

Hetki taas vierahtanyt ja paljon on ehtinyt tapahtua! Santa Martan ja ripulin jalkeen pyoramme pyorivat kohti Palominon neitsythiekkarantaa (neitsyita ei paljon nakynyt, harmi vaan). Meidan oli tarkoitus menna Santa Martan lahella olevaan Tayronan kansallispuistoon, mutta paatimme valttaa turistirysat ja suunnata autenttisemmille laidunalueille. Koska emme tutustuneet Tayronan kansallispuistoon turisteineen, voimme julistaa paatoksen onnistuneeksi ja oikeaksi.

Palominon ranta oli koskematon kuvankaunis 3 km pituinen hiekkaunelma! Nukuimme rottien valtaamassa riippumattokatoksessa, jossa ruokaakin laitettiin avotulella. Ja taas oli elamysta kerrakseen.

Koska monet tapaamamme kamulit, jotka olivat Palominossa kayneet, suosittelivat tubingia (isolla uimarenkaalla jokea alas kellumista), ryntasimme mekin heti ensimmaisena matkatoimistoon maksamaan

kyseisesta huvista. Sanoista tekoihin oli siina kohtaa lyhyt matka. Maksoimme, heitimme jattimaiset uimarenkaat olalle ja hyppasimme mopojen kyytiin. Mopopojat kyysasivat meidat viidakkopolun (noin 5 km paassa) alkuun, josta lahdimme kavelemaan kohti joenpengerta. Mopoajelu oli taas sellainen aktiviteetti, etta mammoja olisi hymyilyttanyt (NOT)! Pojat hurjastelivat sen, minka mopo antoi periksi. Kivinen hiekkatie kuoppineen ei muuta kuin lisannyt jannitysta jo valmiiksi hirvittavaan tilanteeseen. Jopa Safilta, vanhalta mopomiehelta, meinasi lirahtaa pissit poksyyn.

Oppaamme oli varsin ammattitaitoinen ja supersosiaalinen olento. Pojalla ikaa oli huikeat 17 vuotta ja sanoja han paasti 2,5 h retken aikana suustaan hyvassa lykyssa ehka 10. Poika tosin oli kovin kohtelias ja veikkasi iaksemme 31 vuotta. Loksahti montut niin auki, etta hyva ettemme hukkuneet vedennieleskelyyn! Kelluntasession huumoritasoa lisasi suomiliisojen hysteria. Kuten tuttumme ehka jo joskus ovat huomanneet, puuttuu meilta kahdelta jokunen kromosomi, joka toisinaan saattaa aiheuttaa hammenysta ja hassuja tilanteita, niin myos Palominojoella. Ensi toiksemme sidoimme t-paitamme tuurbaaneiksi paihimme ja aloitimme leikin nimelta suomalaiset syopapotilaat kelluntahoidossa. Kelluntahoitoon kuului kellumisen lisaksi yleinen sekopaisyys, toisen varpaisiin tarrautuminen, virsien kovaan aaneen laulaminen seka meditaatioaanet. Vaikka opas ei puhunut, hanta sentaan nauratti, ja niin myos meita itseamme!

Kaiken hysterian jalkeen nukahdimme joen viimemetreilla. Oppaan huojennuksen maara on luultavasti ollut mita korkein. Herasimme juuri ennen kuin olisimme joen sijaan loytaneet itsemme Karibianmeren aalloista ja haiden hampaista. Makea vesi ja hetkittainen tihkusade virsien saestamana sai olon tuntumaan oikein kotoisalta, ihan kuin Suomessa olisi ollut! Illalla totesimme tyytyvaisina paivan olleen kuin mita ihanin suomalainen kesapaiva!

Jalleen huonosti nukutun yon jalkeen oli aamulla aika suunnata takaisin Cartagenaan. Paluumatkalla tapasimme bussissa kolumbialais-amerikkalaisen komean nuoren miehen, joka kertoi jos jonkinmoisia tarinoita. Hanen mukaansa CIA on USA:n suurin huumeidenvalittaja ja 9/11-iskut olivat Bushin itsetoteuttamia saadakseen lisaa valtaa tyrannian avulla. Sampun naama muuttui naurua pidattelevaksi ja Safi nyokytteli ja hymaili enemman kuin olisi ehka ollut tarpeen. Ja taaskaan ei ollut riemulla rajaa kun nuoroukainen poistui bussista ja matkamme jatkui kaksin.

31.7.2013 SAARLOTASTA TULI VANHA!! Samppu siis taytti 20 vuotta, jota tietysti vietettiin suurin menoin. Syntymapaivat vastaanotettiin perulaiseen tapaan 30 paivan iltana rommikolan ja naurun kera. Loysimme viisikkome uudestaan hostellimme allasalueelta, jossa he grillailivat itseaan kuin rantaleijonat konsanaan, grauuur! Safi muisti edustaa Ecuadoria ja sen perinteita, joten Samppu vastaanotti perinteisesti jokusen vyoniskun persuksilleen ja huusi tapansa mukaan enemman kuin olisi ollut tarpeen!

31. paivan aamuna Safi paasi harjoittelemaan aviomiestaitojaan. Han heratti Sampun laulaen tuodessaan talle aamiaisen sankyyn. Samppu kiitteli ikionnellisena prinsessakohtelusta ja haluaa tahan kohtaan huomauttaa, etta Safi jarjesti paremman synttariaamiaisen kuin aiti konsanaan, ottakaa oppia kotipuolessa! Paiva kului rannalla ja vanhassa kaupungissa kierrellen. Sampun synttarilahjaan kuului viela viini ja juustoilta, joka juustojen puutteessa toteutettiin menemalla syomaan "hienoon" ravintolaan (matkamiesbudjettiin sopivaan sellaiseen). Illalla kaytiin hostellin reiveissa pistaytymassa, mutta sisaiset abuelamme (mummomme) vaativat jo paasta unten maille, joten reivit loppuivat lyhyeen.

Kuten kaikille hyville asioille, tuli myos Kolumbianreissulle liian aikainen loppu. Ensimmaisen paivan aamuna pakattiin kimpsut ja kampsut kasaan ja rullailtiin kohti lentokenttaa. Yhteenvetona: KOLUMBIA OLI POMMI (eika terroristin/Bushin pudottama sellainen)!

Nyt Panamassa ja matkavasymyksessa jatkamme matkaa kohti Puerto Lindoa huomisaamuna. Panamasta lisaa ensi kerralla, pysykaa kanavalla!

Tassa loppuun pieni fotobombi matkan varrelta!